Yhdistys täyttää 40 vuotta 13.5.2026
TieLoma ry:n historiaa 13.5.1986 –
Poimintoja yhdistyksen ja Saariselän majan ensimmäisiltä vuosilta historiatietona yhdistyksen ja etenkin kulloistenkin hallitusten jäsenille.
1970-luku Kaunispää-tunturin pohjoisessa notkossa oli vuosikymmeniä ollut Lapin tiepiirin työmaatukikohta, jonka tiloissa oli 16 vuodepaikkaa. Kun tukikohta purettiin, majoitustiloiksi TVH:n / tielaitoksen henkilöstölle jäi Saariselällä vain 6-8 vuodepaikkainen asuinrakennuksen puolikas, toinen puoli lomalaisille yhteiskäyttöön, toisessa puolikkaassa seinän takana asui tiepiirin työntekijäpariskunta.
Tarve ja vaatimukset tieväen omalle lomapaikalle Saariselällä vain kasvoivat, se vaati sekä Lapin tiepiirin johdolta että laitoksen johdolta tiivistä kirjeenvaihtoa valtionhallinnon sisällä Eduskuntaa myöten.
1980-luku Inarin kunta kaavoitti Kaunispää-tunturin etelärinteelle Sompa-kaavan, joiden tonteista tieväki halusi yhden omalle majalleen. Samaan aikaan, jo kaavoitetuille alueen tonteille oli rakentunut kelohonkapirttien kylä, jonka rakennuksista yksi oli mahdollisesti osoitettavissa tieväen lomamajaksi. Siitä syntyi valtakunnallinen kohu, ja se maja piti lopulta erityislain perusteella myydä yksityiselle yritykselle. Tieväki oli edelleen vailla omaa majaa.
1986 Toukokuussa 1986 (13.5.) tieväki päätti perustaa oman vapaa-ajanyhdistyksen ajamaan oman majan saamista Saariselän alueelle ja uudelle sompakaavatontille.
Yhdistysrekisteriin se merkittiin 17.12.1986.
1980-luku jatkuu ...
Jälleen valtiovalta (toinen valtiovarainministeri Erkki Liikanen) pani lusikkansa soppaan majan sijaintia suunniteltaessa. Hänen mielestään majan paikka olisi Vuokatissa eikä Saariselällä.
Nyt uuden yhdistyksen hallituksessa oli kuitenkin sen verran poliittisesti verkottuneita henkilöitä, että ministerin mielenliikkeet saivat eduskunnassa vastustusta ja lopulta maja sai nykyisen paikkansa. Rakentamisen aloittamiseen VVM myönsi 28. heinäkuuta 1989 200 000 markan tukisumman. Valtio on siis kyseisellä summalla kiinni majan perustuksissa.
Hankkeen kustannusarvio oli vuoden 1990 valtion budjettiesityksessä 1 600 000 markkaa.
Vuoden 1987 loppuun mennessä yhdistyksen jäsenmaksun oli maksanut jo 475 henkilöä.
Pienenä episodina jäsenmaksujen keruusta Hämeen tiepiirissä: henkilöstö virkistys- ja liikuntatoiminnan ViLin yhdyshenkilöt jokaisella työmaalla, tiemestaripiirissä ja suunnittelun ryhmissä maastossa hoiti jäsenmaksujen keräyksen omanporukan keskuudessa. Homma sujui erittäin hyvin, kun työmaan ruokalassa oli hattu pöydällä johon jäseniksi halukkaat heittivät jäsenmaksunsa. Vili-yhdyshenkilö laski markat ja tilitti neasianmukaisesti omalla nimellään yhdistyksen tilille. Unohti kuitenkin kirjata jäseniksi ne 30 maksanutta. Näitä jäsenkeruita sitten 1990-luvn lopulla selviteltiin ”kissojen ja koirien kanssa”, kun piti sada tarkennettua yhdistykset todelliset jäsenet majan käyttäjiksi.
Henkilöt muistivat maksaneensa, mutta nimiä ei vain näkynyt missään luettelossa.
1990-luku
Majalle saatiin kaavaan kunnalta poikkeuslupa, kun nyt terassilla oleva mänty päätettiin säästää kaatamiselta. Niinpä seinärivi naapureihin nähden on kaksi metriä syvemmällä.
Terassin männylle saatiin ikähaarukka, kun Metsäntutkimuslaitoksen ammattilaiset kävivät hallituksen pyynnöstä kairaamassa puun rungosta näytteen, jonka vuosirenkaiden mukaan puulla oli jo siinä vaiheessa ikää 350 vuotta, terassin lattiasta 120 sentin korkeudelta kairattuna.
Maja sai useiden vuosien väännön jälkeen lopulta vuoden 1990 valtiolta budjetista rakentamista varten 725 000 markan avustuksen.
Loppu rakentamisen kustannusarviosta oli hankittava pankkilainalla. Yhdistyksen hallitus päätti hakea pankeilta tarjoukset 400 000 markan lainalle, jonka kiinnitysvakuuksina olisivat rakennuksen vuokraoikeudet ja rakennus itse.
Elettiin pahinta laman aikaa. Pankkien lainakorot tarjouksissa olivat 14,62 % tai 15,55%. Valuuttaluottoa olisi saanut maksimissaan 9,31 %:n korolla. Postipankki teki halvimman tarjouksen viiden vuoden laina-ajalle, korko 12,86%. Tähän tarjoukseen hallitus tarttui.
Nyt yhdistyksellä oli rahaa rakentamiseen käytettävissä 400 000 + 925 000 markkaa ja puuttui vielä 225 000 markkaa.
Rahapulasta huolimatta rakennuksen harjakaisia vietettiin 24.8.1990. Valtiolta haettiin vielä vuoden 1991 budjettiin tukea 375 000 markkaa.
Vuoden 1990 loppuun mennessä yhdistyksellä oli 855 jäsenmaksunsa maksanutta jäsentä.
Maaliskuussa 1991 hallitus sai liikenneministeriöstä ministeri Ilkka Kanervanallekirjoittaman kirjeen, jossa ilmoitettiin, että yhdistys saa käyttöönsä anomansa 350 000 markan avustuksen.
Majan vihittiin käyttöönsä 21. maaliskuuta 1991.
Vuoden 1991 loppuun mennessä jäseniä oli 921.
2000-luku
Uuden vuosisadan alkuvuosina majalla aloitettiin ensimmäiset käyttäjien toivomat muutokset rakenteisiin. Kaksi majoitushuonetta purettiin ja syntyneille neliöille rakennettiin tilava ja useita emäntiä yhtä aikaa palveleva keittiö.
Yhteistilan kattoikkunan vesivuotoja etsittiin kuumeisesti, kunnes sekin ongelma lopulta ratkesi.
Episodi II
Laman aikana, kun pankkeja pilkottiin, yhdistyksen pankkilaina oli heitetty Roskapankin hoitoon. Tieto siitä vaati sen, että yhdistyksen puheenjohtaja Tauno Kiuru ja pääjohtaja Jouko Loikkanen joutuivat yhdessä käymään roskapankin johtajan luona vakuuttamassa, että yhdistys selviää lainastaan, kunhan se palautetaan normaaliksi pankkilainaksi. Näin sitten lopulta tapahtui.
Siinä tärkeimmät vaiheet majan aikaansaamisesta tieväen lomapaikaksi.
kirjoitti Tapio Kalliomäki
Taukotuvasta TieLomaan: Tieloman tuki ry 1986-2006
Kirja on luettavissa majalla